Vapun agiliitelyt ovat sujuneet oikein mallikkaasti. Melkein kaikkia esteitä on tullut treenattua jonkin verran. Suurimpia suosikkeja ovat edelleen putki ja pussi, mutta muutenkin koiralta löytyy ihan kivasti intoa ja vauhtia esteiden suorittamiseen. Ohjaaja on vaan auttamattomasti ihan liian hidas noin nopealle koiralle.
Eilen treeneissä harjoiteltiin persjättöä kahdella hypyllä. Koira kyllä oli taas ihan pro, mutta ohjaaja ei ihan niin pro... Siinä saa olla melko säpäkkänä ohjauskäden vaihdon kanssa, jos meinaa keretä ennen koiraa.
Eilen treenatiin myös keppejä ja pituusestettä. Molemmat meni oikein sujuvasti. Keppien kanssa on vielä paljon tekemistä, että suorituksen saa varmaksi, mutta selvästi koiruus on kuitenkin jo idean ymmärtänyt. Hyppy esteissä ei ole mitään ongelmaa. Tosin Vappu ei vielä ole ihan täyskorkeita esteitä hypännyt. Ollaan pidetty kaikki esteet suht. matalina tässä vaiheessa, kun niiden oikeanlaista suorittamista vasta harjoitellaan. Hyppyjä on nostettu ylemmäs pikkuhiljaa, mutta vielä on pikkuisen matkaa niihin ihan oikeisiin maxi korkuisiin esteisiin.
Ensi kerralla meillä onkin tämän kurssin viimeinen kerta. Pitänee alkaa katsomaan syksyksi kalenterista jotain kivaa jatkokurssia meille, on tämä vaan ollut niin mukavaa yhdessä tekemistä ja kivaa vaihtelua ainaiseen tokon treenaamiseen. Ja mikä parasta, koira tykkää!

Täällä Vapun blogissa onkin ollut hiljaista viime aikoina. Vappu porskuttaa menemään kovaa vauhtia ja on aikuistunut ihan silmissä kuluneen talven ja kevään aikana. Raukka on saanut varmaan ensimmäiset harmaat karvansakin, kun perheemme kasvoi helmikuussa ihanalla pienellä poijjaan pallerolla. Vappu otti uuden tulokkaan vastaan todella hyvin. Alkuun moista tuhisijaa piti nuuskutella hyvin tarkasti ja hyvin läheltä monta kertaa päivässä ja sitä kamalaa vauvasta lähtevää huutoa piti hieman kuulostella korvat luimussa. Muutama yö meni ihmetellessä, että mikäs meininki meillä nyt onkaan, kun isäntä ja emäntä heräilee vähän väliä yöllä ja ramppaavat kodinhoitohuoneessa uuden tulokkaan kanssa.

Alku viikkojen jälkeen Vappua ei ole vauva kiinnostanut enään juuri lainkaan. Makaavat vierekkäin lattialla sulassa sovussa ja öisin heräilee nykyisin vain allekirjoittanut vauvan kanssa. Isäntä ja koira vaihtavat sujuvasti kylkeä ja jatkavat uniaan niin, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Luonnollisestikin tuo poitsu on vienyt lähes kaiken aikani, enkä ole joutanut Vapun kanssa touhuamaan koko talvena oikeastaan mitään. Nyt olemme kuitenkin heränneet horroksesta ja Vappu on päässyt jo kaksi kertaa agiliitelemään ja se on ollut vallan hauskaa. Koira tuntuu olevan suhteellisen innokas ja selvästi nauttii, että on tekemistä. Intoa on kuitenkin enemmän, kun järkeä eikä siltä innostukselta aina meinaa oikein korvatkaan olla kuulolla. Putki ja pussi on ehdottomia lemppareita ja niitä pitäisi saada rallata menemään koko ajan uudestaan ja uudestaan... ja kovaa.

Ensi viikolla aloitellaan sitten taas toko kuviotkin piiiiitkän tauon jälkeen. Muutamat kotipiha treenit on otettu tässä keväällä ja ihan hyvin tuntuisi olevan liikkeet muistissa. Pientä hienosäätöä ja koiralle pikkaisen enemmän intoa tekemiseen, niin eiköhän me päästä kohta korkkaamaan se kisaurakin.

Näyttelyssäkin tuli pyörähdettyä pitkästä aikaa ja ihan kivasti se menikin. Vappu sai ERI:n, mutta ei sitten sijoittunut enään kilpailuluokassaan. Edestä on vielä hieman kehittymätön ja etuliikkeet sen vuoksi ei niin hyvät.  Muutoin kaikki palaset tuntuu olevan ihan kohdallaan. Vapun kanssa on niin helppo käydä näyttelyissäkin, kun odotusajat koira viihtyy omassa häkissään ihan loistavasti ja muuten sitten esiintyy mallikkaasti. Täytynee katsoa oliskos sitä kesällä jotain näytelmää, minne voitaisiin
vielä mennä ja sitten pidetään taas taukoa hetken aikaa.

Kylläpä se aika rientää. Meidän oma pieni nahkiaispallero täyttää tänään jo 2-vuotta. Paljon Onnea Vappu!

Vapusta on kasvanut kahdessa vuodessa oikein kelpo kansalainen, kiltti ja säyseä collie neitonen. Oikein mukava kotikoira ja ihan kiva harrastuskoiran alku. Harrastukset on nyt olleet hieman jäissä ja tulee olemaankin ainakin kevääseen saakka. Jospa sitä sitten sen jälkeen päästäisiin taas uuteen vauhtiin.

Vappu saa illalla nauttia maksalaatikko kakkua synttäreiden kunniaksi. Pitänee ehkä ostaa joku kiva puruluukin siihen sitten jälkiruoaksi.

 

Paljon Onnea myös kaikille Vapun pentuesisaruksille 2-vuotis päivänä!

Täällä blogissa on ollutkin hiljaista jo pitemmän aikaa. Syy siihen on se, että allekirjoittaneen treeni-into on kadonnut ja koira on saanut viettää ns. kissanpäiviä. Yksi syy treeni-innon katoamiseen kesän aikana oli meidän tuleva perheenlisäys, joka vei meikäläisen ajatukset ja voimat jonnekin ihan muualle. Ja eipä se tuo koiruuskaan oikein iskussa aina ollut, joten tauko on varmasti ollut ihan hyvä sillekin.

Ollaan me ihan perustottelevaisuutta pidetty yllä ihan arkipäiväisissä jutuissa ja välillä ihan pikkuisen jotain muka tehtykin. Tänään innostuin pitkästä aikaa oikein paremmin treenaamaan tokoa tuolla lähikentällä. Koirallakin tuntui olevan ihan kivasti intoa ja yritin pitää sen mielenkiintoa yllä lyhyillä harjoituksilla ja leikkimällä pallolla aina liikkeiden välissä. Ei me liian tosissaan jakseta treenata...

Tein Vapun kanssa oikeastaan kaikki muut alon liikkeet paitsi hyppy jäi välistä. Niin ja luoksepäästävyys. Seuraaminen oli pitkästä aikaa iloista ja reipasta ja paikkakin pysyi kohtuu hyvin. Tokihan sitä intoa koirasta löytyy, kun taskussa on herkkuja. Käännöksetkin menivät oikein mallikkaasti, jopa oikealle kääntyminen oli minusta aika pro. Vasemmallehan tuo on aina kääntynyt hyvin ja täyskäännös vasempaan sujuu ongelmitta. Oikein tyytyväinen olen kyllä noihin seuraamisiin.

Paikkamakuuta en kellottanut, annoin vaan maata jonkun aikaa. Ihan rauhassa ja hiljaa makoili paikoillaan. Ympärilleen piti vilkuilla vähän väliä, mutta katsoi kuitenkin välillä muakin. Ja hyvin nousi takaisin perusasentoon. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä oli myös ihan hyvä. Tietty, en itse nähnyt kuinka nopeasti se maahan meni, mutta maassa se oli kuitenkin ja nousi ylös vasta käskystä kuten pitääkin. Annoin maahan käskyn viivan kohdalla ja koiralla oli takatassut aikalailla siinä viivan huudeilla, joten ei se kovin paljoa perään hiipinyt.

Seisominen seuraamisen yhteydessä meni myös ihan hyvin. Jäi seisomaan ja seisoi hyvin paikallaan loppuun asti. Kyllä se muutaman askeleen otti vielä käskyn jälkeen ja saatoin jonkinlaisen käsiavun siinä huomaamattani antaa. Hyvää oli se, ettei alkanut siirtelemään tassujaan siinä vaiheessa, kun palasin koiran viereen. Perusasentoon meni vasta toisella käskyllä.

Perusasennoissa on tapahtunut hieman lipsumista, kun niitä tulee tehtyä puolihuolimattomasti lenkkien yhteydessä muutenkin. Oma moka... Pitäisi alkaa olemaan tarkempi niiden suhteen. Vappu tulee aika usein pikkuisen liian eteen istumaan ja istuu hieman vinoon. Tätä yritin hieman korjailla namien avulla, mutta eihän se nyt muutamalla toistolla vielä korjaannu.

Luoksetulo oli hyvä. Tuli suoraan sivulle istumaan ja siinä asentokin oli ihan hyvä. Laukalla tuli koko matkan, mutta malttoi jarruttaa tarpeeksi ajoissa, ettei tarvinnut isoa mutkaa kiertää selän takaa. Hyvä.

Toivottavasti koiralle jäi yhtä hyvä mieli treeneistä, kun mullekin.

Taitaa jäädä tokokokeet välistä tälle syksyä. Jos sitten vaikka ensi keväänä tai syksynä, mikäli vauva antaa meidän treenata edes pikkuisen.

Vappu on saanut pitää lomaa käytännössä koko kesän ilman treenejä. Nyt on alkanut pikkuhiljaa itsellä heräämään uudenlainen treeni into taas pitkän tauon jälkeen. Tavoitteena olisi syksyn aikana päästä aloittamaan kisaura alokasluokan toko-kokeella. Siihen on vielä tehtävää ja nyt pitääkin alkaa muistuttelemaan koiralle liikkeitä mieleen.

Tänään otettiin kotipihalla lyhyt treeni, joka sisälsi muutaman perusasentoon tulemisen, pätkiä seuraamista ja vasenta käännöstä siinä samalla ja pari luoksetuloa. Uutena juttuna aloin palkkaamaan namikupin avulla. Osittain siksikin pidin treenit aika alkeellisina, että pääsin palkkaamaan usein ja hyvistä suorituksista. Tarkoituksena olisi saada iskostettua koiran päähän idea siitä, että se saa palkan suoritettuaan kaikki liikkeet hyvin. Toki pitää aloittaa pienin askelin ja nyt otettiinkin vain yksi liike kerrallaan ja heti palkka namikupista.

Aloitin ensin ihan perusasentoon tulemisella. Tätä on harjoiteltu samalla periaatteella melkein joka päivä ruokakupille mentäessä, mutta silti vain ei meinannut malttia löytyä, kun namikuppi herkullisine juustoineen odotti parin metrin päässä. Neiti oli sitä mieltä, että takana istuminen on ihan sama asia, kun istuisi sivulla. Pyysin korjaamaan, mutta korjasi aina vaan huonompaan asentoon. Niinpä sitten nami käteen ja pari muistutusta, missä se oikea paikka onkaan. Sitten pääsin jo palkkaamaan namikupistakin muutaman kerran.

Seuraamista otin ensin ihan vain muutaman metrin pätkän suoraan ja namikuppi oli edessä odottamassa. Noh, lievää ennakointia seuraamisessa havaittavissa ja missäs se kontakti oli... no namikupissa tietenkin. Seuraaminen parani, kun lisäsin siihen vasemman käännöksen, jolloin koiran oli pakko irroittaa katseensa namikupista. Palkkasin heti kontaktista namikupille. Loppuun saatiin pari ihan kivaa seuraamispätkää, vaikkei tuolla koiralla edelleenkään intoa kovin paljoa ole. Pallolla sain pikkuisen intoa seuraamiseen, mutta tätä pitää kyllä treenata ehdottomasti lisää.

Luoksetulot olivat oikein mallikkaita. Ensimmäinen oli aika lyhyeltä matkalta ja tuli ravilla, perusasento oli hyvä. Toiseen pitensin hieman matkaa ja nyt oli vauhtiakin jo ihan kivasti, loppuun vielä aivan nappi perusasento. Hyvä Vappu! Näistä palkkasin pallolla, se kun tuntuu olevan NIIN kiva kapine.

Ihan ok treenit pitkän tauon jälkeen. Jospa se tästä pikkuhiljaa taas alkaisi sujumaan paremmin.