Kylläpä se aika rientää. Meidän oma pieni nahkiaispallero täyttää tänään jo 2-vuotta. Paljon Onnea Vappu!

Vapusta on kasvanut kahdessa vuodessa oikein kelpo kansalainen, kiltti ja säyseä collie neitonen. Oikein mukava kotikoira ja ihan kiva harrastuskoiran alku. Harrastukset on nyt olleet hieman jäissä ja tulee olemaankin ainakin kevääseen saakka. Jospa sitä sitten sen jälkeen päästäisiin taas uuteen vauhtiin.

Vappu saa illalla nauttia maksalaatikko kakkua synttäreiden kunniaksi. Pitänee ehkä ostaa joku kiva puruluukin siihen sitten jälkiruoaksi.

Paljon Onnea myös kaikille Vapun pentuesisaruksille 2-vuotis päivänä!

Täällä blogissa on ollutkin hiljaista jo pitemmän aikaa. Syy siihen on se, että allekirjoittaneen treeni-into on kadonnut ja koira on saanut viettää ns. kissanpäiviä. Yksi syy treeni-innon katoamiseen kesän aikana oli meidän tuleva perheenlisäys, joka vei meikäläisen ajatukset ja voimat jonnekin ihan muualle. Ja eipä se tuo koiruuskaan oikein iskussa aina ollut, joten tauko on varmasti ollut ihan hyvä sillekin.

Ollaan me ihan perustottelevaisuutta pidetty yllä ihan arkipäiväisissä jutuissa ja välillä ihan pikkuisen jotain muka tehtykin. Tänään innostuin pitkästä aikaa oikein paremmin treenaamaan tokoa tuolla lähikentällä. Koirallakin tuntui olevan ihan kivasti intoa ja yritin pitää sen mielenkiintoa yllä lyhyillä harjoituksilla ja leikkimällä pallolla aina liikkeiden välissä. Ei me liian tosissaan jakseta treenata...

Tein Vapun kanssa oikeastaan kaikki muut alon liikkeet paitsi hyppy jäi välistä. Niin ja luoksepäästävyys. Seuraaminen oli pitkästä aikaa iloista ja reipasta ja paikkakin pysyi kohtuu hyvin. Tokihan sitä intoa koirasta löytyy, kun taskussa on herkkuja. Käännöksetkin menivät oikein mallikkaasti, jopa oikealle kääntyminen oli minusta aika pro. Vasemmallehan tuo on aina kääntynyt hyvin ja täyskäännös vasempaan sujuu ongelmitta. Oikein tyytyväinen olen kyllä noihin seuraamisiin.

Paikkamakuuta en kellottanut, annoin vaan maata jonkun aikaa. Ihan rauhassa ja hiljaa makoili paikoillaan. Ympärilleen piti vilkuilla vähän väliä, mutta katsoi kuitenkin välillä muakin. Ja hyvin nousi takaisin perusasentoon. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä oli myös ihan hyvä. Tietty, en itse nähnyt kuinka nopeasti se maahan meni, mutta maassa se oli kuitenkin ja nousi ylös vasta käskystä kuten pitääkin. Annoin maahan käskyn viivan kohdalla ja koiralla oli takatassut aikalailla siinä viivan huudeilla, joten ei se kovin paljoa perään hiipinyt.

Seisominen seuraamisen yhteydessä meni myös ihan hyvin. Jäi seisomaan ja seisoi hyvin paikallaan loppuun asti. Kyllä se muutaman askeleen otti vielä käskyn jälkeen ja saatoin jonkinlaisen käsiavun siinä huomaamattani antaa. Hyvää oli se, ettei alkanut siirtelemään tassujaan siinä vaiheessa, kun palasin koiran viereen. Perusasentoon meni vasta toisella käskyllä.

Perusasennoissa on tapahtunut hieman lipsumista, kun niitä tulee tehtyä puolihuolimattomasti lenkkien yhteydessä muutenkin. Oma moka... Pitäisi alkaa olemaan tarkempi niiden suhteen. Vappu tulee aika usein pikkuisen liian eteen istumaan ja istuu hieman vinoon. Tätä yritin hieman korjailla namien avulla, mutta eihän se nyt muutamalla toistolla vielä korjaannu.

Luoksetulo oli hyvä. Tuli suoraan sivulle istumaan ja siinä asentokin oli ihan hyvä. Laukalla tuli koko matkan, mutta malttoi jarruttaa tarpeeksi ajoissa, ettei tarvinnut isoa mutkaa kiertää selän takaa. Hyvä.

Toivottavasti koiralle jäi yhtä hyvä mieli treeneistä, kun mullekin.

Taitaa jäädä tokokokeet välistä tälle syksyä. Jos sitten vaikka ensi keväänä tai syksynä, mikäli vauva antaa meidän treenata edes pikkuisen.

Vappu on saanut pitää lomaa käytännössä koko kesän ilman treenejä. Nyt on alkanut pikkuhiljaa itsellä heräämään uudenlainen treeni into taas pitkän tauon jälkeen. Tavoitteena olisi syksyn aikana päästä aloittamaan kisaura alokasluokan toko-kokeella. Siihen on vielä tehtävää ja nyt pitääkin alkaa muistuttelemaan koiralle liikkeitä mieleen.

Tänään otettiin kotipihalla lyhyt treeni, joka sisälsi muutaman perusasentoon tulemisen, pätkiä seuraamista ja vasenta käännöstä siinä samalla ja pari luoksetuloa. Uutena juttuna aloin palkkaamaan namikupin avulla. Osittain siksikin pidin treenit aika alkeellisina, että pääsin palkkaamaan usein ja hyvistä suorituksista. Tarkoituksena olisi saada iskostettua koiran päähän idea siitä, että se saa palkan suoritettuaan kaikki liikkeet hyvin. Toki pitää aloittaa pienin askelin ja nyt otettiinkin vain yksi liike kerrallaan ja heti palkka namikupista.

Aloitin ensin ihan perusasentoon tulemisella. Tätä on harjoiteltu samalla periaatteella melkein joka päivä ruokakupille mentäessä, mutta silti vain ei meinannut malttia löytyä, kun namikuppi herkullisine juustoineen odotti parin metrin päässä. Neiti oli sitä mieltä, että takana istuminen on ihan sama asia, kun istuisi sivulla. Pyysin korjaamaan, mutta korjasi aina vaan huonompaan asentoon. Niinpä sitten nami käteen ja pari muistutusta, missä se oikea paikka onkaan. Sitten pääsin jo palkkaamaan namikupistakin muutaman kerran.

Seuraamista otin ensin ihan vain muutaman metrin pätkän suoraan ja namikuppi oli edessä odottamassa. Noh, lievää ennakointia seuraamisessa havaittavissa ja missäs se kontakti oli... no namikupissa tietenkin. Seuraaminen parani, kun lisäsin siihen vasemman käännöksen, jolloin koiran oli pakko irroittaa katseensa namikupista. Palkkasin heti kontaktista namikupille. Loppuun saatiin pari ihan kivaa seuraamispätkää, vaikkei tuolla koiralla edelleenkään intoa kovin paljoa ole. Pallolla sain pikkuisen intoa seuraamiseen, mutta tätä pitää kyllä treenata ehdottomasti lisää.

Luoksetulot olivat oikein mallikkaita. Ensimmäinen oli aika lyhyeltä matkalta ja tuli ravilla, perusasento oli hyvä. Toiseen pitensin hieman matkaa ja nyt oli vauhtiakin jo ihan kivasti, loppuun vielä aivan nappi perusasento. Hyvä Vappu! Näistä palkkasin pallolla, se kun tuntuu olevan NIIN kiva kapine.

Ihan ok treenit pitkän tauon jälkeen. Jospa se tästä pikkuhiljaa taas alkaisi sujumaan paremmin.

Vappu kävi Karjaalla näyttelyssä 3.7.2011

Eipä ollut turha reissu, vaikka tarpeellisia näyttelytarvikkeita unohtuikin pois matkasta. Häkki jäi autokatokseen ja koiruus joutui odottelemaan omaa vuoroaan taivasalla melkoisessa helteessä. Onneksi meillä oli pari suurehkoa sateenvarjoa mukana ja niistä saatiin ihan hyvät aurinkosuojat.

Tuomarina oli Norjalainen Gunnar Jensen

Vapun arvostelu karkeasti suomennettuna:

Erittäin hyvän tyyppinen. Hyvä kallo ja kuono-osa. Stoppia voisi olla hieman enemmän. Oikea purenta. Hienot korvat. Erittäin hyvä ylälinja, hyvät kulmaukset. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Hyvä turkki ja väri.

Kaikkiaan siis oikein kiva arvostelu ja tuloksena olikin tähän mennessä paras tulos ERI NUK2 SA

Seuraava näyttelu sunnuntaina Oulussa.

Vappu kävi tänään pyörähtämässä näyttelyssä puolen vuoden tauon jälkeen. Sää meinasi olla hieman sateinen, mutta sade taukosi juuri kivasti ennen meidän kehään menoa ja saatiin esiintyä auringonpaisteessa.

Tuomarina: Marjatta Pylvänäinen-Suorsa

ERI NUO1 (ainoa nuortenluokan narttu)

Hyvät mittasuhteet ja koko. Selvä sukupuolileima, hyvä pään kiila, jossa kovin niukka otsapenger. Kevyt alaleuka. Seistessä erinomainen ylälinja, riittävä rungon syvyys, hyvät polvikulmat, suorahko etuosa. kovin löysät etuliikket, liikkeessä selkä painuu ja lantio korostuu. Hyvä karvanlaatu.

Vappu sai sitten elämänsä ensimmäisen ERI:n. Hieno aloitus näyttelykesään. Jospa saataisiin seuraavaa kertaa varten liikkeet hieman paremmiksi.

Tänään käytiin taas hakuilemassa mäkäräisten ja sääskien syötävinä. Meidän hakuporukka oli jostain kumman syystä kutistunut kahteen koiraan, onneksi kuitenkin saatiin treenit vedettyä.

Ensin tehtiin toiselle koiralle kentällä risteily harjoituksia ja itse toimin toisena maalimiehenä. Koira osasi hyvin jo hommansa, mutta itsellä vaatii harjoittelua tuo maalimiehenä oleminen. Lähinnä se, missä vaiheessa liikutaan ja kuinka paljon. Vappu ei juoksujen takia äässyt kentälle ollenkaan, mutta tehtiin Vapulle samantyyppistä treeniä suoraan metsässä.

Hienosti irtosi maalimiehelle ja namut kelpasi hyvin. Molemmille koirille tehtii metsässä niin, että näkivät ukon lähdön ja piilossa näyttäytymisen. Silti tuli pari ihan hyvää tilannetta, jossa koira joutui oikeasti hieman etsimäänkin ukkoa. Hienosti ukot löytyivät ja koiralla tuntui olevan hauskaa. Lopussa oli jo pitelemistä, kun niin kiire olisi ollut suoraan maalimiehen perään. Hyvä juttu.

Näistä treeneistä jäi jo parempi tuntuma itsellekin, vaikka pikkuisen vieläkin ollaan pihalla kuin lintulauta. Ohjaajan ohjeita saa kuunnella tarkkana ja onneksi niitä tuleekin melkeen kädestäpitäen näin alussa.

Perjantai-iltana kävimme tekemässä Valkiaisjärven lähimaastoon verijälkiä koirille. Jäljet tehtiin pareittain, joilloin toinen merkkasi jäljen ja toinen kulki perässä vetäen jäljen. Tehtiin molemmille koirille n. 20 metrin jälki, jossa loivaa mutkaa maastosta johtuen.

Lauantaina suunnistimme heti aamulla jäljen ajoon koirien kanssa. Vapun jälki alkoi ojan pientareelta ja koira hyppäsi ojan yli suoraan jäljen päälle. En ehtinyt edes aloitusta sille näyttää, kun se jo sai jäljestä hajun nokkaansa. Kyllä piti tarkoin nuuskia aloitus ja ihan oikeaan suuntaan jälkeä pitkin lähti hyvin varovasti menemään eteenpäin. Vappu varmaan luuli, että siellä metsässä joku mörkö tulee vastaan, niin varovasti meni eteenpäin, tarkkaan nuuski jälkeä ja säikkyi risuja. Hienosti se kyllä pysyi jäljellä ja löysi saaliin -> kipollisen makkaraa.

Oli vissiin sen verta outo verijäljen haju, että piti varovasti mennä, jos sieltä joku elukka tuleekin yhtäkkiä vastaan. Hienosti kyllä muuten meni tuo jäljen ajo.

Kävin tänään Vapun kanssa kävelyllä joenrannassa ja heittelin sille keppiä veteen. Hyvin sujui uimahommat taas, ekalla kerralla pikkuisen epäröi, mutta lähti kuitenkin hakemaan keppiä, kun sanoin, että hae vaan. Loput menkin sitten jo vanhasta muistista ja suhteellisen vauhdikkaista oli rannasta lähdöt. Ilmeisesti ei kovin kylmää vesikään ollut, ei ainakaan näyttänyt yhtään siltä, että oisi palellut.

Vapulla alkoi eilen juoksu, melkoisen pitkä väli noihin muodostui vaan eipä se haittaa. Oikeastaan olisikin ihan kiva, jos tuo väli olisi jatkossakin noin pitkä. Sen varmaan näkee sitten vasta syksyn/talven mittaan, kun tietää milloin seuraava juoksu taas on. Toisaalta voisin kyllä jo kohta harkita Vapun leikkauttamistakin, kun ei sillä pentuja kuitenkaan tulla tekemään.

Tänään käytiin ottamassa ensikosketus henkilöhakuun Vapun kanssa. Ensin saatiin kuunnella tunti teoriaa aiheesta ja suurin osa jutuista tuntui kyllä olevan niin hienoa, niin hienoa pilkun viilausta, että meni aika lujaa ohi meikäläisen tajunnan. Ymmärrän kyllä, että kisoissa on tarkkaa ja kaiken pitää mennä juuri suunnitelmien mukaan, mutta oli siinä kyllä aika paljon liikaa asiaa näin ensi kertalaiselle.

Loppuun päästettiin sitten koiratkin hieman hommiin ja otettiin tuuli harjoituksia kaksi jokaiselle koiralle. Samalla saatiin itse opetella maalimiehenä olemista ja koirien palkkaamista. Pistot (vai miksi niitä nyt sanotaan) olivat n. 20m mittaisia. Ukko meni piiloon metsään niin, että koira saattoi sen haistaa ja sitten lähdettiin yhdessä koiran kanssa etsimään. Koira oli liinassa kiinni koko ajan ja näki, kun ukko lähti metsään. Kylläpä lähti Vappukin varsin innokkaasti perään ja selvästi sai ilmasta vainun. Pikkuisen oli ihmeissään ukon löydyttyä, mutta kyllä namit kelpasi vieraankin ihmisen kädestä.

Tätä jatketaan nyt muutama kerta.

Perjantaina ja lauantaina kävin Vapun kanssa opiskelemassa jäljestyksen aakkosia makkarajäljellä.

Maasto oli kuivaa kangasmetsää, jossa oli paaaaljon inhottavia muurahaisia. Penteleet meinasivat syödä kaikki makkarat samontein sieltä metsästä. Aloitettiin ihan suoralla n. 5 metrin mittaisella jäljellä. Koira oli ihan ihmeissään aluksi, mutta hyvin se nuuskutteli jälkeä menemään ja löysi maaliin. Jätti tosin väliltä kaikki makkarat syömättä. Toinen jälki oli pikkuisen pitempi, suora kuitenkin edelleen. Tämä meni myös oikein hyvin. Koiralla tahti sopivan rauhallinen ja malttoi nuuskia jälkiä, taisi syödä melkeen kaikki makkaratkin. Makkaroita noissa ekoissa jäljissä oli joka askeleella.

Lauantaina tehtiin jo hieman pidempiä jälkiä ja mukaan otettiin jo loivaa kaarrettakin. Kamala kuumuus meinasi hyydyttää sekä koiran että emännän, mutta jaksettiin me kolme jälkeä tehdä. Murahaiset meinasivat tosin häiritä hommaa eikä koiralle kelvannut muurahaismakkarat. Muuten se kyllä jäljesti tosi hyvin ja pienet mutkatkin löytyivät. Välillä eksyi hieman jäljen sivuun, mutta nuuski kyllä hyvin maata ja löysi jäljen ja makkarat.

Tämä oli oikein kivaa ja jälkiä voisikin alkaa tekemään tuonne meidän lähi metsään. Toivottavasti siellä ei ole muurahaisia.